Sain jokin aika sitten kirjaston varausjonosta käsiini tämän uuden Robertsin kirjan. Ajattelin, että tämä on sellaista hyvää kivaa peruslukemista, jolta tietää tasan, mitä odottaa. Tämä sen takia, että olen elämäni aikana lukenut aika monta kyseisen kirjailijan kirjaa.
Tulen sylissä kertoo savuhyppääjistä, joiden tehtävänä on sammuttaa metsäpaloja. Tämän kirjan keskiössä on naispäähahmo Rowan, joka on sitkeä ja työtään rakastava sissi, joka ei vähällä säikähdä. Hän ei anna toisten polkea itseään. Toisaalta Rowanilla on omat taustansa, joiden takia hänen on vaikea luottaa ihmisiin.
Toinen päähahmo on Gull, joka on menestyvä, kohtuu rikas ja ensimmmäisen vuoden savuhyppääjä. Nopea ja komea. Hauska ja huolehtiva sekä empaattinen. Hänelläkin on oma menneisyytensä, mutta hän ei anna sen vaikuttaa itseensä. Gull huomaa Rowanin heti ja hyvin nopeasti hän päättää, että tämä on menoa. Vaikka Rowan ei ihan heti olekaan samalla kannalla.
Päähahmojen ympärille on siis rakennettu savuhyppääjien miljöö, sekä tietenkin rikosdraamaa. Aika usein näissä yksittäisissä Robertsin kirjoissa on murha tai pari tarjolla. Vähintään kuitenkin jotain uhkaavaa ja painostavaa. Niin siis tässäkin.
Kirja oli perushyvä, kuten odotinkin. Ehkä hieman pitkän puoleinen, eli tämän olisi saanut kyllä vähän lyhyempäänkin tilaan puristettua. Paikoitellen tarina hieman junnasi paikoillaan. Toisaalta kirja oli kyllä viihdyttävä, että eipä siinä, mutta epäilyni kirjan pahiksesta osui kyllä jo hyvin varhaisessa vaiheessa kirjaa oikeaan. Joitain muitakin kohtia pystyi ennakoimaan etukäteen, koska ne tekivät niin selvästi tuloaan.
En kuitenkaan ole kirjaan millään muotoa pettynyt, koska tämä oli juuri sitä, mitä odotin. Perushyvää peruskauraa, jonka tarkan sisällön unohtaa kyllä pian, mutta joka lukuhetkellä jätti ihan viihdyttävän olotilan. Mainio kirja hälyisän ja kiireisen arjen keskelle, kun haluaa lukea jotain kivaa ennen nukkumaan menoa tai kun illalla haluaa rauhoittua sohvalle pitkän päivän jälkeen.
Pidin paljon Rowanista hahmona, sillä hän oli mukavan raikas ja räväkkä tuttavuus. Varmaan sen takia, että pystyin tietyiltä osin samaistumaan hahmoon. Olen huomannut, että jos en löydä päähahmon kanssa yhtään kosketuspintaa, niin lukeminen alkaa käydä haastavaksi, kun en ymmärrä hahmoa yhtään. Eikä se johdu siitä, ettei kirjailija avaisi hahmon mietteitä.
Varasinpa kirjastosta pari muutakin Robertsia, joita en ole vielä lukenut. Katsotaan, saisinko ne luetuksi vai osoittautuvatko ne tylsiksi. Jollain tavalla Robertsin taso hieman vaihtelee kirjasta riippuen, mutta hän kyllä on todella tuottelias kirjoittaja. Roberts myös selvästi tekee huolellista taustatutkimusta kirjojaan varten, sillä tässäkin tuli todella paljon yksityiskohtaista informaatiota savuhyppäämisestä ja tiiviistä porukalla tekemisestä, mitä ei voi ilman vankkoja pohjatietoja jakaa lukijoille.
Hyvää aivot narikkaan luettavaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti