Jude Deveraux on kuulunut suosikki kirjailijoihini jo kymmenen vuoden ajan. Ensimmäinen kirja, jonka häneltä luin oli epäloogisesti Ylämaa-sarjan viimeinen osa. Ehkä siinä oli vähän aukkoja paikotellen ja viittauksia, joita en tajunnut, mutta kiltisti luin kirjan alusta loppuun ja olin ihastunut. Keskiaikaista hömppäromantiikkaa! Juuri sellaista rentouttavaa aivot narikkaan luettavaa, mitä kaipaan.
Joululoman kunniaksi sitten kaivelin taas tätä sarjaa hyllystäni (kyllä, lemppari kirjat täytyy haalia omaksi) ja olo oli mukavan kotoisa, kun monien vuosien jälkeen aloin taas lukea Montgomeryn veljeksistä. Minulta on usein kysytty, miksi luen jo aiemmin lukemiani kirjoja uudelleen. Sen takia, että kirjat ovat kuin vanhat ystävät. Tuttuja, turvallisia ja lohdullisia.
Ylämaa-sarjan ensimmäinen osa kertoo Gavin Montgomerysta, jonka ihastuksen kohde joutuu menemään naimisiin toisen miehen kanssa. Osittain ehkä jopa kostoksi, Gavin päättää naida Judith Revedounen. Gavin ei ole nähnyt tulevaa vaimoaan ennen vihkimistä, mutta olettaa tämän olevan pahansisuinen ja ruma eukko. Miksi muuten tyttö olisi pidetty koko ikänsä piilossa? Judith puolestaan on elämänsä aikana oppinut, että miehiin ei voi luottaa ja hän odottaa avioliitosta pelkkää kurjuutta.
Jos on koskaan lukenut tämän tyylisiä kirjoja, niin tasan tietää, minkälaisia juonen kuvioita on luvassa. On typeriä harhaan johdatettuja miehiä, jotka kuvittelevat tekevänsä oikein, on kiukuttelevia, oikuttelevia naisia, jotka eivät pidä komentelusta tai huolenpidosta ja on ilkeitä pahiksia, jotka yrittävät toiminnallaan tulla jatkuvasti pääparin väliin.
Niin ja tietenkin on linnoja, pukuja ja siistitty keskiaikainen miljöö!
Kyllähän kirja saa aina säännöllisesti huokailemaan päähahmojen typeryyden takia, mutta toisaalta juuri sen takia kirja on viihdyttävä. Se ei kosketa lähellekään omaa elämääni, se on kärjistetty ja huvittava, jossa naiset ovat kauniita ja miehet komeita. Minä en halua lukea kurjuudesta, ahdistuksesta ja pelosta, koska sitä riittää todellisessa maailmassa aivan tarpeeksi. Kirjat ovat hyvä paikka hakea välimatkaa arkeen.
Kuvitukseksi valitsin juuri se vanha kansikuva, jotka omassa painoksessani on!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti